Suomessa on pitkä perinne sopimisesta ja yhteistyökulttuurista. Tämän hetken työmarkkinasolmussa on kysymys siitä, miten voimme uudistaa työmarkkinoita kestävällä ja tasapuolisella tavalla. Näyttää siltä, että hallitus on asettumassa yksipuolisesti työnantajan puolelle kirjaamalla lakiin asioita, joista on yleensä sovittu työehtosopimuksissa.

Hallitus on perustellut uudistuksia vertailemalla näitä muihin Pohjoismaihin. Vertailu ei kuitenkaan ole ollut kokonaisvaltaista, sillä siinä on keskitytty vain työntekijöiden asemaa heikentäviin uudistuksiin eikä ole huomioitu yhtäkään työntekijöiden asemaa parantavaa asiaa. Toisaalta uudistuksien perustelut ovat muuttuneet matkan varrella useampaan kertaan; kun vertailu muihin Pohjoismaihin on osoittanut hankalaksi, on julkisuudessa haettu perusteluja muista maista, joista on jälleen poimittu omiin argumentteihin sopivia kohtia ilman kokonaistarkastelua. Hallituksen jatkuva perusteluiden muuttuminen taitaa kertoa enemmänkin siitä, että kyse on jostain muusta. 

On hyvä muistaa, ettei ay-liike lakkoile, vaan palkansaajat. Kyse ei ole hallituksen tai yksittäisen puolueen vastustamisesta, vaan ihmiset vastustavat laajasti hallituksen ajamia työelämä heikennyksiä ja leikkauksia. Myös ansiosidonnainen päiväraha romutetaan hallituksen päätöksillä Pohjoismaiden huonoimmalle tasolle. On myönteistä, että nykymaailmassa solidaarisuus on läsnä ja palkansaajat osoittavat tukeaan niille, joilla ei ole työtä, ymmärtäen samalla, että työttömyys voi kohdata ketä tahansa meistä.

Näen myös arvon sille, että ihmiset voivat ilmaista turhautumisensa hallituksen työelämän heikennyksiin ammattiyhdistysliikkeen kautta. Melun keskellä on kuultu myös erittäin huolestuttavia puheenvuoroja demokratian kaventamisesta. Ihmisillä on oikeus ilmaista mielipiteensä ja vastustaa vallanpitäjien päätöksiä laillisin keinoin myös vaalien välillä. Tämä on olennainen arvo demokraattisessa yhteiskunnassa.

Ainoa kestävä ratkaisu umpisolmun ratkaisemiseen on työmarkkinoiden kehittäminen tasapuolisesti. Useat ammattiliitot ja keskusjärjestöt ovat tuoneet julkisuuteen omia ratkaisun avaimia, jotta tasapuolisiin neuvotteluihin päästäisiin. Tämän päivän repivässä ilmapiirissä annan entistä suuremman arvon sopimiselle ja kompromissiratkaisuille. Suomen kannalta on vahingollista, jos päädymme tilanteeseen, jossa maa heilahtelee aina eri suuntaan, kun oikeasti tarvitsisimme pitkäjänteisyyttä, myös työmarkkinoilla. 

Tasavertaisesti sopimalla voimme saavuttaa kestäviä ratkaisuja, toisin kuin sanelemalla. Ratkaisuja pitäisi hakea yhdessä, kuunnellen sekä työntekijöitä että työnantajia. Erityisesti maan hallituksen ministereiltä voi odottaa ratkaisukeskeistä toimintaa eikä vastakkainasettelun lietsomista. Pääministerin on aika katkaista vastakkainasettelun kierre. Suurin osa suomalaisista ei enää halua lisää vastakkainasettelua vaan tasapuolisen neuvottelutien ulos kriisistä. 

Teksti julkaistu myös Aamupostissa 5.4.2024