Minulla oli ilo ja kunnia puhua vappuna Janakkalassa vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkillä ja Lopella Vojakkalan Tervalammilla punaisten muistomerkillä. Alla on tilaisuuksissa pitämäni puhe.

Hyvät kuulijat, hyvät toverit, arvoisa vappuväki,

Seisomme tänään täällä, joissa Suomen historia tuntuu erityisen vahvasti. Muistomerkin äärellä, joka kertoo ajasta, jolloin tämä maa repesi kahtia.

Ajasta, jossa kokemukset epäoikeudenmukaisuudesta, osattomuudesta ja näköalattomuudesta kasvoivat.

Ajasta, jossa vastakkainasettelu syveni ja luottamus ihmisten välillä romahti.

Nämä ovat paikkoja, jotka muistuttavat meitä siitä, mitä tapahtuu, kun yhteys ihmisten välillä katkeaa.

Suomen historian tärkeimmät ponnistelut on tehty yhtenäisenä kansakuntana.

Vastaavasti kaikkein kipeimmät muistomme liittyvät hetkiin, jolloin tuo yhtenäisyys on murtunut.

Tämä muistuttaa meitä siitä, että tänään tehtävämme on yhä sama: varmistaa, että kaikki pysyvät mukana.

Että Suomi ei ole harvojen menestystarina – vaan meidän kaikkien yhteinen menestystarina.

Mutta mitä me näemme tänään? Mihin suuntaan Orpo-Purran hallitus on Suomea vienyt?

Pienituloisilta on leikattu, vaikka muuta luvattiin. Velkaantuminen piti lopettaa, mutta päinvastoin, se kiihtyy. Uusien työpaikkojen sijaan työttömyys on kasvanut Euroopan heikoimpien joukkoon. Talouskasvun piti vahvistua, mutta Suomi on jäänyt jälkeen.

Kyse ei ole pienestä epäonnistumisesta. Tämä ei ole enää yksittäinen virhe. Tämä alkaa näyttää menetetyltä vaalikaudelta.

Ei ole ihme, että valtaosa suomalaisista kokee, että Suomea viedään väärään suuntaan.

Ja kun hallitus sanoo, että ajat ovat vaikeat — niin ovat ne muuallakin Euroopassa.

Hallitus myös sanoo tekevänsä vastuullista talouspolitiikkaa.

Mutta mitä vastuuta sellainen on,

 jossa velka kasvaa, työttömyys pahenee ja esimerkiksi lapsiperheköyhyys lisääntyy?

Mitä vastuuta on politiikassa, jonka seuraukset osuvat kaikkein kipeimmin niihin, joilla on jo valmiiksi vaikeinta?

Me näemme politiikkaa, jossa annetaan lisää niille, joilla on jo valmiiksi paljon –

ja samaan aikaan vaaditaan yhä enemmän niiltä, joilla on kaikkein vähiten.

Työelämässä tämä näkyy erityisen karusti. Työttömyysturvaa on heikennetty tilanteessa, jossa työtä ei ole kaikille tarjolla. Silti työttömille sanotaan: menkää töihin ja vihjaillaan heidän olevan ”nukkuvia naapureita”.

Hyvät kuulijat, tämä on sitä vieraantumista ihmisten arjesta.

Kun ei ymmärretä, miltä tuntuu lähettää kymmeniä työhakemuksia ilman vastausta.

Kun ei ymmärretä, miltä tuntuu laskea kaupassa euroja.

Ja ei — nämä päätökset eivät ole olleet vaikeita hallitukselle.

Nämä päätökset ovat olleet vaikeita niille ihmisille, joihin niiden vaikutukset ovat osuneet.

Samaan aikaan leikataan tulevaisuudesta.

Koulutuksesta leikataan.

Nuorten mahdollisuuksista leikataan.

Asiakasmaksuja kiristetään, hoitoon pääsyä vaikeutetaan.

Suomen suunta on ollut väärä. Suomi ansaitsee parempaa.

Hyvät kuulijat, luottamus on yhteiskunnan ja talouden tärkein perusta. Mutta luottamus ei synny epäoikeudenmukaisuudesta. Luottamus syntyy siitä, että jokainen kokee olevansa osa tätä yhteiskuntaa — ja osa sen tulevaisuutta.

Siksi me teemme toisenlaisen valinnan. 

Me emme syyllistä työtöntä, vaan etsimme ratkaisuja työllisyyteen.

Me emme jätä sairasta jonoon, vaan haluamme taata hoitoon pääsyn kaikille.

Me emme jätä nuorta yksin, vaan pidämme kiinni siitä, että jokaisella on mahdollisuus rakentaa oma tulevaisuutensa.

Tänä keväänä olemme nähneet Euroopassa toivon pilkahduksen. Unkarin vaaleissa kansa päätti muuttaa maan suuntaa demokratian kautta.

Se on viesti, joka kantaa yli rajojen. Myös me voimme tehdä samoin, muuttaa Suomen suuntaa ensi kevään vaaleissa. 

Koska juuri siksi me olemme täällä tänään – varmistamassa, että emme enää koskaan kulje kohti sitä Suomea, jossa yhteys ihmisten välillä katkeaa, vaan Suomea, jossa kaikki pidetään mukana.   

Arvokasta työväenjuhlaa meille kaikille ja aurinkoista  vappua!