Miia Nahkuri

Miian mietteitä

Emme olleet yksi

Lauantaina 30.6.2018 oli Emme olleet yksi -näyttelyn avajaiset. Näyttely on 1.7-7.9.2018 ke-su klo 12-18.00 Riihimäen vanhassa lasitehtaassa (os. Lasitehtaanaukio 2, 11910 Riihimäki) ja siihen vapaa pääsy. Näyttely kuvaa Suomen vuoden 1918 tapahtumien heijastumia yhteiskunnassamme. Voin lämpimästi suositella tätä näyttelyä kaikille! Sain kunnian avata näyttelyn. Alla on avajaispuhe.

 

Arvoisat kuulijat, taiteilijat sekä avajaisvieraat,

 

Keväällä 1918 eli Häme ja Suomi sen yhtä historian synkimmistä hetkistä. Sisällissodan uhreista muistuttavat meitä Hämeessä lukuisat muistomerkit. Yhä edelleen tämä ajanjakso historiassamme on arka asia.

 

Jotta voi nähdä tulevaisuuteen, jotta voi ymmärtää, jotta sama ei toistuisi koskaan, on historiaa tunnettava ja ymmärrettävä. Näin ollen historian läpikäynti on myös eräänlaista työtä paremman tulevaisuuden eteen. Vaikka arvet ovat yhä edelleen jollain tavalla olemassa yhteiskunnassamme, on Suomen tarina rohkaiseva monella tapaa. Vuoden 1918 jälkeen, on Suomi nopeasti kehittynyt moderniksi hyvinvointiyhteiskunnaksi.

 

Valitettavasti sodat, epäoikeudenmukaisuus ja epätasa-arvo eivät ole maailmasta poistuneet. Lähes päivittäin saamme lukea lehdistä, kuinka epätoivoiset ihmiset tekevät epätoivoisia tekoja niin meillä Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Näin maallikosta tuntuu siltä, että maailma kaipaisi enemmän ymmärrystä ihmisten välille. Siis enemmän siltoja kuin muureja ja aitoja.

 

Jotta syntyy ymmärrystä, on myös uskallettava puhua vaikeista asioista. Olen nyt tehnyt kuusi vuotta töitä pakolaisten kanssa. Tuon työn tärkein opetus on ollut se, että ihmiset eivät mene rikki uteliaisuudesta, rohkeista tai välillä hölmöltäkin tuntuvista kysymyksistä. Sen sijaan ihmiset voivat mennä rikki, heitä voi satuttaa se, että olettaa jotakin ilman kysymättä. Vaaditaan siis rohkeutta kohdata, rohkeutta käydä dialogia ja rohkeutta hyväksyä myös se, ettei lopputuloksena aina synny yhteisymmärrystä. Ihmisten kokemukset ovat aina yksilöllisiä. Tästä huolimatta voin kuitenkin luvata, että sen seurauksena ymmärrys ja arvostus toista ihmistä kohtaan kasvavat.

 

Toistemme arvostusta, lisää myös se, että kiitämme toisiamme silloin kun on sen hetki. Nyt on sen hetki. Kaupungin puolesta haluan lämpimästi kiittää Ars-Hämettä ja kaikkia teitä upeita taiteilijoita rohkeudesta käsitellä vuoden 1918 heijastumia yhteiskunnassamme. Lisäksi haluan tietenkin kiittää teitä kaikesta siitä arvokkaasta työstä, joka on mahdollistanut tämän näyttelyn. Eritysesti suuret kiitokset näyttelyn kuraattoreille Mika Karhulle, Olli Larjolle sekä Jouko Pulliselle. Lisäksi kaupungin puolesta haluan kiittää G-Capital Oy:tä näistä näyttelytiloista. Mikä olisikaan parempi paikka tällaiselle näyttelylle kuin paikka, jolla on oma historiansa, joka on ollut joskus jotain aivan muuta ja nyt siitä on tullut jotain täysin uutta?

 

Riihimäki uskoo kohtaamisiin, yhdessä tekemiseen. Me haluamme myös, että tulevaisuuden Riksu tehdään yhdessä. Kuten Riihimäen kaupungin uudessa visiossa todetaan; tulevaisuus syntyy kohtaamisista. Kaikkein arvokkaimmat asiat tässä maailmassa syntyvät vuorovaikutuksessa. Monimutkaiseen maailman ei löydy yksinkertaisia ratkaisuja. Me yhdessä voimme löytää tien, jolla maailmasta voi tehdä entistä paremman ja oikeudenmukaisemman. Taide on tässä oiva apuväline.

 

Näillä sanoilla avaan näyttelyn ja toivotan kaikille hyvää kesää.

 

Kiitos.