On kestämätöntä, että hallitus on päätöksillään lisännyt lapsiperheköyhyyttä. Vielä pahempaa on, että monia ratkaisuja on tehty ilman kunnollisia vaikutusarvioita asiantuntijoiden varoituksista huolimatta. Nyt todellisuus on karu: yhä useampi lapsi tulee elämään köyhyydessä.

THL julkaisi alkusyksystä arvion, jonka mukaan hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset sysäävät köyhyyteen jopa 27 000 lasta – yli kaksinkertaisesti aiempiin arvioihin verrattuna. Sosiaali- ja terveysministeriön tuoreen arvion mukaan leikkaukset tiputtavat 31 000 lasta köyhyysrajan alle.

Hallitus on perustellut lapsiperheisiin kohdistuvia leikkauksia sillä, että vanhemmat saataisiin töihin. Perustelu ei kestä tarkastelua: työllisyystilanne on heikko, ja avoimia työpaikkoja on jopa vähemmän kuin koronapandemian pahimpina aikoina. On kohtuutonta sysätä perheitä köyhyyteen, kun työtä ei yksinkertaisesti ole tarjolla.

Se jättää syvät jäljet yhteiskuntaan.

Leikkauksia ensisijaisiin etuuksiin, kuten asumistukeen, on myös perusteltu sillä, ettei viimesijaiseen etuuteen, toimeentulotukeen ole tehty leikkauksia. Nyt kuitenkin hallitus kohdistaa leikkauksia myös toimeentulotukeen, mikä on kestämätöntä.

Tilannetta pahentavat myös samaan aikaan tapahtuvat hallituksen muut leikkaukset, kuten leikkaukset sote-järjestöihin. Sote-järjestöt tarjoavat perheille matalan kynnyksen tukea ja paikkaavat julkisten palvelujen aukkoja. Useampi järjestö on raportoinut syksyn aikana palvelutarpeen hurjasta kasvusta. Järjestöihin kohdistuvien leikkausten vaikutuksia ei ole arvioitu STM:n raportissa juuri lainkaan.

Hallitus perustelee leikkauksia säästöillä, mutta samaan aikaan se ottaa ennätysmäärän velkaa, lisää rahaa tehottomiksi todettuihin Kela-korvauksiin ja kohdistaa suurimmat veronalennukset kaikkein suurituloisimmille.

Sosiaalialan ammattilaisena ja 1990-luvun lamavuosien lapsena pidän tietoista lapsiperheköyhyyden lisäämistä anteeksiantamattomana. Se jättää syvät jäljet yhteiskuntaan ja kasvattaa kustannuksia tulevaisuudessa – inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Mielipidekirjoitus on julkaistu mm. Hämeen Sanomissa.